VilleVirkkunen Huomioita kulttuurista ja politiikasta

Onko jotain pyhää, mihin ei saa koskea?

Tämä kirjoitus ei käsittele uskontoa, vaikka pyhiä asioita pohdiskelenkin. Mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä? Onko taiteessa jotain, niin pyhää että siihen ei saa koskea. Yksi todella pyhä asia suomalaisille on Tuntematon sotilas. Kun Louhimies kertoi tekevänsä Tuntemattoman sotilaan, niin oli kuohunta valmista. Saako niin pyhään teokseen koskea, miksi tehdä siitä kolmas versio, ei tule onnistumaan. Nyt kun saatu Tuntematon sotilas ensi-iltaan, niin jokainen voi todeta oliko se onnistunut vai ei. Minut se yllätti täysin ja todellakin positiivisesti. Somessa palaute ja kritiikki on ollut ylistävää. Mutta aina tarvitaan vasta voima, jonka otti HS:n Juha Typpö antamalla elokuvalle kaksi tähteä ja toteamalla sen olevan turha elokuva. Some oli valmiina lynkkaamaan Typön ammattitaidottomana ja provosoivana kriitikkona.  

Tätä olen monesti pohtinut, että mikä on nostanut Väinö Linnan teokset elokuvassa siihen asemaan, että niihin ei saisi koskea? Ja tämä koskee nimenomaan elokuvaa, koska teatteriin Linnan teoksia tehdään usein ja niistä ei sanota, että ne on turhia ja niitä ei saisi tehdä. Itse koen, että Linnan Tuntematon sotilas ja Täällä pohjantähden alla romaanit tulkitaan osaksi suomalaista historiankirjoitusta, fiktio on muuttunut faktaksi. Ja kun niistä on Edvin Laine tehnyt ikoniset elokuvat, niin se on jotain pyhää, jonka jälkeen niihin ei saisi koskea. Nostan hattua, että Aku Louhimies ja Timo Koivusalo ryhtyivät omiin Linna-projekteihinsa kohuista välittämättä.

Eihän Linnan teokset ole ainoita, joita on filmatisoitu useasti. Hella Wuolijoen Niskavuori-näytelmistä on useita eri versioita, Agapetuksen Syntipukki on filmattu kahdesti ja Aatamin puvussa ja vähän Eevankin kolmesti, Mika Waltarin Kuriton sukupolvi kahdesti ja Juhani Ahon Juha kolmesti. Eli kyllä tulkintoja löytyy samasta aiheesta useita ja onko se väärin, että ne on tehty.

Miksei siitä aikoinaan noussut kohua, että Aki Kaurismäki päätti filmata Juhani Ahon Juhan kolmannen kerran ja vielä mykkäelokuvana. Eikö siitä olisi riittänyt T.J.Särkän  ja  Nyrki Tapiovaaran versiot. Tai miksi Matti Kassila meni tekemään Agapetuksen Aatamin puvussa ja vähän Eevankin vielä kolmannen kerran ja vielä väreissä.

Minusta taiteessa ja kulttuurissa ei ole mitään, niin pyhää teosta, että siitä ei saisi tehdä uutta tulkintaa. Uudet tulkinnat ja versiot eivät poista aiempien arvoa. Minusta ne kuvastavat pohjana käytettävän teoksen kestävyyttä ja ajattomuutta.

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän MikkoNiska kuva
Mikko Niska

Loppulauselmassa osutaan tarkasti origoon.

Eri aikakaudet ja kulttuurilliset turbulenssit luovat tietenkin oman tulkintansa. Mikään ei ole sillä tavoin pyhää, etteikö saisi koettaa onneaan. Harvoin uusintateokset onnistuvat, paitsi niissä tapauksissa kun niiden motiiveina ovat puhtaasti taiteelliset ja kulttuurilliset tekijät.

Eri aikoina on lähdetty taiteellisen ilmaisun tielle silkoin poliittisin motiivein. Sellaiset ristiretket ovat jääneet omaan, mitättömään arvoonsa. Niillä ei ole kyetty inhimillisen taidekontekstin sisällä luomaan mitään kestävää tai arvokasta.

Olemmehan saaneet nähtäväksemme erilaisia rienaamiseen, halventamiseen ja raflaavuuteen nojaavia, pohjimmiltaan poliittisen hurmahenkisyyden siivittämiä tekeleitä. Kuka enää muistaa niitä, keneen ne tekivät taiteellisen vaikutuksen? Tarkoituksellisesti jätän mainitsematta nimeltä teokset, ja niiden takana olevat tahot.

Taide olkoon aina poliittisista konnotaatioista vapaa.

Kimmo Hämäläinen

Ei kaikki mitä taiteilija tekee ole taidetta, esim teemu mäen kissan raiskaus tappovideo, osa pitää sitäkin taiteena. Jos taiteilija paskoo nykytaiteen museon lattialle ja kutsuu sitä taiteeksi niin onko se sitä vai onko se vain paskaa?

tom brunila

Onko sitten "Uusi Tuntematon" niin pyhä, että sitä ja sen tekemistä ei saisi arvostella?