VilleVirkkunen Huomioita kulttuurista ja politiikasta

Osuiko vai upposiko Tuntematon sotilas?

  • Osuiko vai upposiko Tuntematon sotilas?

Torstaina 19.10. tuli nähtyä ja koettua Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas. Tässä pieni analyysi tai kirjoitus elokuvasta ja Linnan teoksesta yleensä.

Oma tausta Tuntemattomaan sotilaaseen on se, että lapsuudessa katsoin Edvin Laineen ikonista elokuvaa useita kertoja viikossa. Viisi vuotiaana osasin elokuvan ulkoa. Mollen version Tuntemattomasta sotilaasta näin joulunpyhinä vuonna 85. Molemmat versiot kirjasta on luettu moneen kertaan. Ja vuosituhannen alkupuolella toteutui suuri unelmani, kun dramatisoin ja ohjasin Tuntemattoman sotilaan näyttämölle Väinö Linnan Sotaromaanin pohjalta.

Kun ensimmäisen kerran kuulin, että Louhimies on tarttumassa klassikkoon, niin ajatus oli, että ei helvetissä. Mitä siitä tulee, kun Levottomat, Kuutamolla ja Paha maa elokuvien ohjaaja alkaa tehdä elokuvaa suomalaisille ikonisesta teoksesta? Toisaalta onko se ongelma? Miksei Louhimies saisi tehdä? Ongelma on ehkä siinä, että me suomalaiset olemme nostaneet Linnan sotakuvauksen fiktiivisestä romaanista, oikeaksi historiankirjoitukseksi. Samalla olemme nostaneet Edvin Laineen elokuvan ainoaksi oikeaksi tulkinnaksi siitä teoksesta. Mollen versio 80-luvulla epäonnistui, koska siitä oli karsittu Linnan teoksen huumori kokonaan pois ja se oli kauttaaltaan alakuloinen teos, ehkä myös oman ajankuva Suomen henkisestä ilmastosta. Aku Louhimiehellä ei ollut helppo paikka lähteä tekemään kolmatta versiota, koska tästä teoksesta on Suomessa viisi miljoonaa mielipidettä.

Mutta nyt itse elokuvaan. Elokuva on visuaalisesti hieno ja siitä on riisuttu kaikki turha pois. Voi jopa sanoa, että se on minimalistinen. Sota on julmaa ja rujoa, mutta siinä ei mässäillä turhalla väkivallalla. Näyttelijäntyö on kauttaaltaan hienoa katsottavaa ja elokuvan roolitus on osunut nappiin. Hienoa on, että elokuvan tarinaa kuljetetaan muutaman avainhenkilön kautta, jotka ovat Rokka ja Kariluoto, joiden rooleissa loistavat Eero Aho ja Johannes Holopainen. Kaksi eri-ikäistä miestä, erilaisilla taustoilla. Kun kirjassa viitataan Kariluodon morsiameen ja Rokan vaimoon, mutta ei sen enempää. Tuomalla elokuvaan mukaan Rokan ja Kariluodon kodit ja perheet, niin Louhimies syventää Tuntemattoman sotilaan kerrontaa ihan uudelle tasolle. Nyt Kariluoto on oikea ihminen, eikä pelkästään kirkasotsainen upseeri. Rokan ympärille kasvanut sankarimyytti ropisee pois ja tilalle nousee maanviljelijä, perheenisä, joka taistelee kotinsa puolesta. Elokuvan loppupuolella tapahtuva Rokan katkeroituminen on jotain sellaista mitä ei ole ennen nähty Tuntemattomassa sotilaassa. Mutta ei elokuva pelkästään ole tarina vain näistä kahdesta miehestä, vaan koko siitä joukkueesta, joka taistelee läpi Suomen kohtalon hetket. Aku Hirviniemen valintaa Hietasen rooliin ja Jussi Vatasen valintaa Koskelaan rooliin moni epäili, että miten huumoriukot voi suoriutua vakavista rooleista. No, tämä elokuva todistaa, että voi. Hirviniemi tekee Hietasena elämänsä rooliin ja Vatasen Koskela on juuri sellainen peruskallio, kuin kuuluukin. Yksi merkittävä henkilö kirjassa on sotamies Vanhala, joka elokuvaversioissa on aiemmin typistynyt pelkäksi hihittelijäksi. Niin tässä elokuvassa ensimmäistä kertaa kuvataan Vanhalan hahmon kasvutarina ja se on hienoa katsottavaa. Nyt ei voi olla kehumatta myöskään Janne Virtasen roolisuoritusta eversti Karjulana, joka hulluudessaan on omaa luokkaansa.

Elokuva on koskettava, hilpeä ja ajatuksia herättävä. Tämä versio ei todellakaan uponnut, vaan osui ja syvälle.  Tämä elokuva on täydellinen tulkinta Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta. Aku Louhimies on tehnyt joukkoineen sellaisen teon, että kumarran syvään ja kiitän koko työryhmää upeasta työstä.

 

Ps. Menkää ihmiset kokemaan tämä mestariteos

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset